Varmista elektroniikan toimivuus virtalähteillämme – toimitukset Vantaalta koko Suomeen

Laite sammui, valo välkehtii! Virtalähde on elektroniikassa keskeisin ja vaativin sekä usein lyhytikäisin osa. Se muuntaa 230 V:n verkkosähkön elektroniikalle sopivaksi. Yksi LED-chipsi tarvitsee noin 2,5–3 V jännitteen, joten esimerkiksi kuuden kappaleen LED- lamppu tarvitsee 18 V jännitteen antaakseen halutun valotehon. Myös virran tulee olla riittävä.

1 W:n LED tarvitsee 350 mA:a. Siten siis kuusi lamppua tarvitsee 0,350A x 3V x 6 = 6,3 W. Lampun/valaisimen ilmoitettu teho on siis 6,3 W. LED-diodeita on usean tehoisia, nyt myös ns. multiLED-muodossa. Itse aisassa on ryppit, jossa on samalla alustalla suuri määrä LEDejä.

Katu-/kenttävalaistuksessa suuri diodimäärä voi tarvita vaikka yli 100 V jännitettä ja jos samalla on kytketty tehokkaampia diodeita, virta voi olla 0,7 tai jopa 1,4 A. Siten voidaan muodostaa tehokkaita LED-valaisimia.

Toiminta-arvoja on runsaasti, mikä on huomioitava varaosia tilattaessa.

Tarjolla on XX-wattisia virtalähteitä, jotka on muutettavissa pienoiskoskettimilla eri arvopareilla (mA/jännite) toimivaksi.

Virtalähteet on rakennettu joko vakiojännitteellä toimivaksi, tai ne antavat juuri tietyn virran eli ovat vakiovirtaisia. Niille on nimitykset CV ja CC.

Virtalähteet voivat olla myös eri tavoin säädettävissä. Puhutaan esimerkiksi Triac-, Push- ja Dali-virtalähteistä. Jokin voi toimia kaikilla niillä tavoilla.

Nykyisissä hakkurivirtalähteissä kondensaattori toimii jännitteen syottäjänä. Sähköverkko lataa kondensaattorin, mutta sen tehonvarauskyky vähenee iän ja erityisesti lämpötilan vaikutuksesta. Kun sen kapasiteetti on loppu, laite ei saa enää jännitettä toimiakseen, jolloin lamppu alkaa välkähdellä. Lämpötilariippuvuus on huomioitava virtalähteen mitoituksessa ja sijoituspaikassa. Pitkäikäinen kondensaattori on hyvin kallis, ja silloin itse laitekin on kalliimpi!

Virtalähteen kestoikä ilmoitetaan esimerkiksi 40 asteen ympäristölämpötilassa. Kotelossa on TC-merkitty kohta, jossa lämpötilan maksimiarvo mitataan. Keskeinen eliniän määräävä tekijä on virtalähteen jäähtyminen. Oikea paikka, jossa ilma pääsee kiertämään laitteen ympäri, esimerkiksi 50 mm vapaata tilaa, varmistaa pitkän iän.

Mutta ei niin helppoa! Kun elektroniikka yleistyi, samalla sähköverkko muuttui yhä vaarallisemmaksi. Selkeä askel oli energiasäästölamppujen yleistyminen. Nyt virtalähteet, jotka kestivät aikaisemmin ikuisuuden, rikkoutuivat säästölampun kanssa samassa johdossa muutamissa päivissä.

Sähköverkko täyttyi terveistä piikeistä, joita tällaiset hakkurivirtalähteet, johon kaikki elektroniikka perustuu, aiheuttavat. TUKESin spesialistin mukaan elektroniikka tuhoaa nyt itsensä satakertaisesti verrattuna ukkoseen.

Vastaava tarvittava rakenteiden muutos/lisäys koskee enemmän tai vähemmän kaikkea elektroniikkaa. Vanhemmat rakenteet, jopa jotkin telkkarit, jätettiin ilman takuuta. Ja esimerkiksi Frankfurtin messuilla muutama vuosi valmistajat miltei kehuivat kilpaa uutta suojausta laitteissansa. Paras oli silloin 6 kV. Nyt on mainintoja 10 kV:n tasosta.

Tavallinen kuluttaja joutuu luottamaan siihen, että laitteet täyttävät tämä hetken määräykset, ja niin uusimpien laitteiden kanssa onkin.

Nyt suojaus perustuu enimmäkseen tai lähes yksinomaan laitteiden varistoreihin. Silloin edelleen kokonaisuutena huonosti suojatussa sähköverkossa elinikä ei välttämättä ole pitkä. Jopa eräs huipputietokoneiden valmistaja varoittaa, että suojat vanhenevat. Vanheneminen on sitä nopeampaa, mitä enemmän laitteita on verkossa. Myös suojien yhteen laskettu kA mr vaikuttaa. Pienet, 5–10 kA:n suojat (siis myös laitteissa olevat) voivat kestää vain erittäin vähän aikaa, jonka jälkeen ne menevät oikosulkuun ja usein samalla haisevat pahalle. Laite on korjattava tai uusittava. Järkevin keino on lisätä kaikkien 230 V laitteiden syöttöön riittävä määrä suojia sopivaan paikkaan. Nyt useimpien sähkölaitosten vaatima ns. mittarikeskussuoja on avuksi, mutta etisyys suojaa vaativiin laitteisiin on liian suuri, jotta suojavaikutus saavutettaisiin.